Taaperoimetys yllätti

Tissiä, tissiä, tissiäää,  HALUAN TISSIÄ! Näin huutelee taaperoikäinen poikani päivittäin. Useimmiten äidin paidan sisälle halutaan sukeltaa kotisohvalla, mutta ei ole kauaakaan, kun jäähallissakin raikui poikani tissi-huutelut.

Oma suhtautumiseni taaperoimetykseen on hieman kaksijakoinen. Muut rinnalla käyvät taaperot eivät ole kummastuttaneet minua, mutta ongelma on kai siinä, että en ikinä itse ajatellut imettäväni näin pitkään.

Esikoisen imetys loppui tytön aloittaessa päiväkodissa 11kk ikäisenä. Tytär ei pyytänyt rinnalle ja itse en enää rintaa tarjonnut. Lopetus sujui siis ongelmitta lähes suunnittelemani aikataulun mukaan, sillä olinhan toivonut imetyksen kestävän ensimmäisen vuoden ajan.

Tavoitteeni tälle toiselle imetykselle olivat: 6kk täysimetys ja ainakin 1v ikään saakka osittaisimetystä kiinteiden ohella. Ja tarvittaessa imetys voi jatkua noin 1,5v ikään saakka, jos lapsi itse osoittaa vielä kiinnostusta rinnalla oleiluun. Ja hänhän osoitti kiinnostusta, siis todellakin osoitti. Rinnalle pääsyä huhuiltiin ja huhuillaan edelleen lähes tunnin välein, heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.  Useimmiten saan ohjattua pojan ajatukset muuhun touhuiluun ja rinta unohtuu, mutta välillä temperamenttisen pojan saa rauhoitettua vain päästämällä hänet rinnalle.

Kuopus on ollut kaikin puolin vauhdikkaampi tapaus, kuin esikoinen. Ei siis ole yllättävää, että taaperon imetyshetket ovat olleet melko lennokkaita. Erityisen yllättynyt olin kuitenkin kaikesta siitä mitä rinnalla ollessa pystytään touhuamaan. Imiessä pystytään hyppimään, seisomaan, kokeilemaan päällä seisontaa, puremaan, ajamaan pikkuautoilla, katsomaan telkkaa (joka on aivan eripuolella, kuin äidin rinta), kertomaan miten päiväkodissa meni päivä (ilman, että rinta poistuu suusta!) Ja paljon muuta.

Viime keväänä lähdimme esikoisen kanssa kahdestaan Lontooseen. Reissun tarkoituksena oli viettää laatuaikaa tyttäreni kanssa ja myöskin se, että kuopus unohtaisi imetyksen, sillä olimmehan useamman päivän poissa kotoa. Kotiuduttuamme reissusta taaperon ensimmäinen sana minulle oli äiti ja toinen tissi.

Läheisiä tämä aktiivinen tissimonsteri lähinnä hymyilyttää. Olen toki saanut monia ehdotuksia, kuinka imetystä voisi yrittää vähentää, mutta ne ovat olleet hyvin hienovaraisia ja olen siitä kovin kiitollinen.

Miksi sitten imetän edelleen? Koska en vaan raaski lopettaa, sillä huomaan kuinka tärkeää imetys on vielä pojalleni. Se hymy ja naurahdus, joka kuuluu alkaessani siirtämään paitaa pois edestä ja ottaessani pojan rinnalle on jotain ihan parasta. Sen hetken takia minä vielä imetän. Tuo hetki ei kestä kauaa, sillä kohta huomaan jo nenälläni ajavan pikkuauton ja samaan aikaan taapero hyppii puolelta toiselle. Siinä vaiheessa olen jo itse ihan kypsä koko hommaan. Seuraavalla imetyskerralla se ihana hetki kuitenkin taas toistuu ja tuoksi lyhyeksi hetkeksi olen ihan myyty.

-Katariina