Oletteko tekin törmänneet tähän: Istut maha pyöreänä bussipysäkillä, kun yhtäkkiä tunnet täysin vieraan ihmisen käden vatsallasi kokeilemassa joko pienokainen potkii. Pelkkä ajatus tästä saa niskavillat nousemaan pystyyn.
Muistan edelleen kuinka ahdistavalta tuntui, kun minulle täysin tuntematon ihminen ”hyvää hyvyyttään” koskettaa kehoani ilman lupaa. Ihan kuin minun olisi pitänyt olla kiitollinen tästä kunniasta. Jos en olisi ollut raskaana näin olisi tuskin toimittu.
Tästä hetkestä on kulunut jo kohta kuusi vuotta, mutta silti ajatus hiipii välillä mieleeni ja olo on yhdessä sanalla kuvattuna ahdistava.
Samainen aihe on esillä aina aika ajoin, joka minulle kertoo siitä, että edelleenkin ihmisille on jostain syystä täysin ok tulla koskettelemaan tai kommentoimaan täysin tuntemattoman ihmisen kehoa.
Kehorauhaa, kiitos
Koska olet raskaana, olet yleistä omaisuutta. Ei nainen tule raskaaksi sen vuoksi, että hän olisi joku yleinen stressipallo, jota saa hiplailla.
Viime vuosina on tehty paljon työtä kehopositiivisuuden ja kehonrauhan eteen, jotenkin meiltä aina välillä silti unohtuu se, että miten näissä tilanteissa toimitaan. Miten sinä itse kokisit, että tuntematon koskettaa kehoasi ilman lupaa. Tai kommentoi bussipysäkillä kehosi muotoja tai syömisiäsi ruokapöydässä. Väittäisin, että ajatus ei tunnu hyvältä.
Ihan pätevänä nyrkkisääntönä näihin tilanteisiin voisi pitää ”älä kosketa toista ilman lupaa”. Kuulostaako yhtään tutulta?
Minun kehoni on minun. Halutessani jaan potkut ja masun rakkaideni kanssa, mutta sen päätöksen teen kuitenkin minä itse.
Ja kaikille hyvää tarkoittaville ihailijoille ja masun taputtelijoille haluaisin vielä sanoa, että vähintä mitä voit tehdä on se luvan kysyminen. Ja ei, sinulla ei ole oikeutta loukkaantua/suuttua siitä, jos joku tästä kunniasta kieltäytyy. Kyseessä ei ole sinun kehosi.
PALAA TAKAISIN