Kun kahdesta tulee kolme

Yksi parisuhteen kannalta mullistavimmista hetkistä on eittämättä perheen esikoisen syntymä. Hetki, jolloin naisesta tulee äiti ja miehestä isä, pariskunnasta vanhempia. Ja vaikka vauva tuo tullessaan paljon ihania, unohtumattomia ja ainutlaatuisia hetkiä, on se helposti koetus miehen ja naisen väliselle parisuhteelle. Vauvan syntymän jälkeen, istukan irrottua, naisen elimistössä käynnistyy huikea hormonimyrsky, mikä saa maidontuotannon käynnistymään ja tuoreen äidin kaikki aistit kääntymään kohti tuota juuri syntynyttä ihmettä. Äidinvaistot eivät siis ole pelkkää urbaanilegendaa, vaan ihan totisinta totta! Äidin keho ja mieli reagoivat pienen nyytin jokaiseen pieneen inahdukseen jopa unen keskeltä, maidon heruminen käynnistyy mitä kummallisimmissa tilanteissa ilman vauvan imuakin, itku on herkässä ja mieli myllertää. Ja vieressä tuore isä miettii, kuinka voisi oman rakkaansa oloa helpottaa ja ymmärtää, pohtien samaan aikaan sitä, miten tuota nyyttiä nyt nostetaan, miten päin vaippa menikään vauvalle ja miksi tässä kietaisubodyssa on kokolailla tsiljoona nauhaa/nepparia.

Kaiken tämän ihmettelyn ja uuden opettelun keskellä unohtuu helposti se, että parisuhdekin kaipaa edelleen huomiota ja vaalimista pysyäkseen hengissä. Toisen aikuisen huomioiminen ja hellittely vaihtuu vauvan hoitoon ja ihailuun, yhteiset leffaillat torkkumiseen sohvannurkassa vauvan viimein nukahdettua hetkeksi syliin. Erotiikka ja läheisyys korvautuvat vaipanvaihtovuoroilla ja suihkuunkin on kätevämpää mennä vuorotellen, jotta saa edes hetken omaa aikaa vauva-arjen lomassa. (Itsekin tunnustan tähän sortuneeni erittäin pahasti, eli puhun valitettavan syvällä kokemuksen rintaäänellä.) Tätä tekstiä lukiessa tulee varmasti mieleen ajatus siitä, ettei ole ihmekään, miten moni pariskunta päätyy eroon, kun perheessä on yksi tai useampi pieni lapsi. Ei ole ollenkaan helppoa eikä yksinkertaista pitää huolta siitä, että perheessä on isän ja äidin lisäksi myös kaksi puolisoa. Vauva-arki vie salakavalasti mennessään.

Raskausaikana useat esikoistaan odottavat pariskunnat ehkä ajattelevat, että vauvahan vain vaivattomasti solahtaa mukaan parin arkeen, mutta todellisuudessa vauva on useimmiten se, joka pistää arjen rutiinit aivan uusiksi synnyttyään. Pienillä vauvoilla ei välttämättä ole vielä synnyttyään edes selkeää vuorokausirytmiä, heidän elämäänsä rytmittävät aluksi lähinnä syöminen ja nukkuminen. Tähän rytmiin vanhempienkin on aluksi sopeuduttava, ennen kuin pieni ihmisenalku alkaa pikkuhiljaa erottamaan yön päivästä ja nukkumaan pidempiä pätkiä öisin, ollen päivisin eneneviä määriä hereillä. Vanhemmille se tarkoittaa sitä, että jommankumman on aluksi öisin ruokittava nälkäistä vauvaa, ja imettävälle äidille se rooli lankeaa hieman kuin luonnostaan. Puoliso useimmiten käy isyysvapaiden jälkeen töissä ja tulee sieltä ehkä alkuillasta väsyneenä kotiin. Kuka sitten hoitaa kotiaskareet, pesee pyykit, käy kaupassa, laittaa ruokaa jne.? Sekin on yksi vauvaperheiden arjen haasteista. Äiti on toki vauvan kanssa kotona, mutta vauvankin hoitaminen voi toisinaan olla aivan täysipäiväistä työtä eikä siinä ohella kerkeä kotitöitä ajattelemaankaan, eikä edes useimmiten jaksaisi. Itse olen synnyttäneitä perheitä hoitaessani usein muistutellut, että tärkeintä on pitää huoli vauvan voinnista ja omastaan, kotiaskareet hoituvat sitten kun siihen on aikaa ja energiaa. Ja tukiverkostokin on hyvä pitää mielessä, mikäli tarvitsee apua arjessa.

Mutta miten sitä parisuhdetta sitten voisi sen kaiken vaippa- ja imetysrumban keskellä hoitaa? Lyhyesti ja ytimekkäästi vastattuna; pienilläkin teoilla. Pieni kosketus, pusu kun vaihdetaan vauvaa sylistä toiseen, halaukset, mikä nyt on kullekin pariskunnalle luontevaa. Ja puhuminen, muustakin kuin niistä vauva-asioista. Varsinkin pikkuvauva-aikana äitien voi olla vaikeaa jättää vauvaa hoitoon pidemmäksi aikaa, joten välttämättä ei kannata lähteä heti haaveilemaan kahdenkeskisestä hotelliviikonlopusta, mutta jos joskus vaikka puolison kanssa pääsisi käymään kahdestaan syömässä ulkona, kun mummi, kummi tai muu läheinen vahtisi vauvaa muutaman tunnin? Tai lenkillä tuulettumassa, tai mikä vain taas on se mieleisin tapa viettää yhteistä aikaa.

Totta kai parisuhteeseen kuuluu myös erotiikka ja seksuaalinen läheisyys. Kuten kaikissa muissakin asioissa, ei tässäkään ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, miten ja missä vaiheessa seksiä tulisi haluta. Synnytys ja imetys vaikuttavat jokaiseen naiseen eri tavalla niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Limakalvot voivat olla normaalia kuivemmat, maitoisat rinnat tuntuvat kuuluvan vain vauvalle, oma keho tuntuu itsellekin vieraalta. Mahdolliset haavat/repeämätkin paranevat yksilöllistä vauhtia. Joku kokee olevansa valmis heti synnytyksen jälkeen, joillakin kaikki seksiin liittyvä tuntuu vieraalta hyvinkin pitkään synnytyksen jälkeen. Miehen näkökulmasta puoliso vaikuttaa mahdollisesti hyvin seksikkäältä, mutta sitten taas toisaalta maitoa tihkuvat rinnat kummastuttavat ja ehkä vaivaannuttavatkin, mahdolliset repeämät ja haavat saavat pelkäämään, ettei toiseen vain sattuisi. Tai ehkäpä se tuttu ja rakas puoliso tuntuukin jotenkin aivan uudelta ihmiseltä vanhemmuuden myötä? Oli tilanne mikä hyvänsä, asiasta kannattaa puhua avoimesti oman puolisonsa kanssa.

Lämpöisiä hetkiä sateen keskeltä toivotellen,
Sanna <3