Imetykseni, sen ihanuus ja ne hankalimmat hetket

Minulla oli ollut krooninen vauvakuume 14-vuotiaasta asti, kaikki mikä liittyi vauvoihin oli mielessäni ihanaa. Odotin, että pääsen elämään sitä itse.

Olen saanut kolme lasta. Olin haltioissani kaikista kauniista lapsistani ja imetyksen aloittamisesta. Imetyksen aloitus oli silti samalla ihanaa ja kamalaa. Oli upeaa saada lapset rinnalle ja tarjota heille parasta mitä oli tarjolla. Hetki, kun lapsi on sylissä ja imee rintaa on kaunis ja herkkä. Yhteys äidin ja lapsen välillä on jotain käsin kosketeltavaa. Mutta se kipu, jonka kanssa meni kaksi-kolme ensimmäistä viikkoa. Pieni tarttuu rintaan hämmästyttävän tiukalla otteella. Toisella ja kolmannella kierroksella tiesin jo kuitenkin, että pian helpottaa. Minut, kuten monet muutkin, yllätti myös ne kaksi kovaa meloonia leuan alla, joista vauvan oli hankala saada kiinni. Kivistys, pakkaantuminen ja märät liivinsuojat ja paidat tulivat tutuksi. Rinnat olivat arat ja kun vauva tarttui intensiivisellä otteellaan rintaan silmät kiristyivät viiruille ja vesi nousi silmiin.

Alun hankaluuksien jälkeen imetys sujui kaikkien kolmen kohdalla hyvin. Toki yhdellä oli rintaraivareita ja toisella vaikeat allergiat, joiden vuoksi äiti oli tiukalla imetysdietillä. Minua ei hidastanut edes se, että lääkäri käski lopettamaan imetyksen, koska kidutin sillä hänen mielestään allergista lastani. Imetyksiini liittyen kadun yhtä asiaa ja se on tuo hetki ja se, etten osannut sillä hetkellä antaa lääkärin kuulla kunniaansa. Arvanette, että emme hänen vastaanotolleen menneet enää koskaan. Imetystahtoni oli kyllä tuon käynnin jälkeen entistä voimakkaampi. Tiesin, että imettämällä selviämme allergioiden yli.

Olen imettänyt kotona, mökillä, ulkona kannon nokassa, ruokakaupassa, vaateostoksilla, kirjastossa, perhekerhossa, junassa, lentokoneessa, kirkossa ja ties missä. Nälkä ei katsonut aikaa ja paikkaa. Tissi on ollut lapselle ravinnonlähde, mutta myös turvaa, lohdutusta ja läheisyyttä.

Jokaista lastani olen imettänyt noin vuoden ikään, lapset ovat vierottautuneet rauhallisella heille sopivalla tahdilla. Mikä sitten imetyksessä on minusta se juttu. Se on järjestelmän luonnollisuus ja helppous kaikessa upeudessaan, kun ruoka on aina valmiina automaatissa ja valmista tarjoiltavaksi. Kauneus on äidin ja lapsen yhteydessä ja niissä suloisissa hetkissä, kun rakkaus on imetyshetkellä käsinkosketeltavaa. Imetys on minusta kuitenkin myös tahtotila. Se ei ole aina helppoa, se on välillä väsyttävää ja ongelmallista. Tahdolla ja noiden ihanien asioiden havaitsemisella kuitenkin pääsee myös niiden hankalampien asioiden yli.

Ihania imetyshetkiä teille, jotka sitä vielä saatte tehdä. Ja teille, joiden imetysmatka on jo tehty, vaalikaa hellyttäviä muistoja ja myös niitä hiukan hankalampi ja viipyilkää niissä imetyshetkien tunnelmissa ajatuksissanne.

– Maiju