Kohtukuolema on traumaattinen kriisi. Vihan, epäonnistumisen, pettymyksen ja avuttomuuden tunteet ovat yleisiä reaktioita kohtukuoleman kohdanneilla. Myös itsesyytökset, tai syytökset hoitavaa tahoa kohtaan pyörivät mielessä. Miten kohtukuoleman olisi voinut estää? On tärkeää antaa itselleen lupa kaikkiin suuren menetyksen tuomiin tunteisiin.
Mistä apua kohtukuoleman jälkeen?
Lapsen kuolemasta alkaa suruprosessi, jolle ei ole oikeaa tapaa tai oikeaa kestoa. Jos kohtukuoleman kokeneella ilmenee pitkittynyttä traumaattisen stressin oireilua, on erityisen suositeltavaa hakeutua käsittelemään menetystä ammattilaisen tuella. Traumaattinen stressi oireilee yksilöllisesti esimerkiksi voimakkaina ja toistuvina takaumina, kehollisina reaktioina, unihäiriöinä tai virittyneisyystilan häiriöinä.
Kohtukuoleman kokenut vanhempi joutuu kohtaamaan suruprosessinsa aikana voimakkaita tunteita. Nuo tunteet ovat sallittuja ja tarpeellisia. Viha, katkeruus ja avuttomuus ovat kestämättömän suuren menetyksen luonnollisia seurauksia. Luottamuksellisessa ja turvallisessa tilassa surua ei tarvitse peitellä, vaan voi mennä sitä kohti.
Sureminen on ainut tapa lievittää surua.
Vastaanotolle voi tulla yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.