Keskenmeno on raskas kokemus. Suru on erityisen raastavaa silloin, kun keskenmenot ovat toistuvia, tai jos raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa. Raskauden kesto ei määrittele surun määrää. Keskenmenon jälkeen tarjottu henkinen tuki koetaan usein riittämättömänä. Joskus psyykkistä tukea ei tarjota lainkaan.
Mistä apua keskenmenon käsittelyyn?
Keskenmenon jälkeinen suru on normaali reaktio. Suruprosessille ei ole olemassa oikeaa tapaa tai kestoa. Jos keskenmenon aiheuttama suru ei tunnu helpottavan ajan kanssa, tai ilmenee traumaattisen stressin oireita, on suositeltavaa hakeutua käsittelemään kokemusta ammattilaisen tuella. Traumaattinen stressi oireilee yksilöllisesti esimerkiksi takaumina keskenmenosta, kehollisina reaktioina, unihäiriöinä tai virittyneisyystilan häiriöinä.
Keskenmeno voi nostaa pintaan myös vihaa, katkeruutta ja häpeää, sekä pettymystä omaa kehoaan kohtaan. Keskenmeno on raskas kokemus myös kumppanille ja etenkin toistuvina, keskenmenot kuormittavat parisuhdetta.
Keskenmenon psyykkisen työskentelyn keskiössä on tunnekokemusten käsittely. Viha, katkeruus, häpeä, pelko, avuttomuus ja pettymys ovat kestämättömän surun seurauksia, jotka haluavat tulla kuulluksi turvallisessa tilassa.
Vastaanotolle voi tulla yksin tai kumppanin kanssa.