fbpx

Minun imetysmatkani

Ensikosketus imetykseen tuli elokuisena aamuna vuonna 1994 kun sain esikoispojan syliini. Raskausaikana oli ehkä jotain puhuttu imetyksestä, mutta nuoren ensiodottajan mielessä oli vain synnytys ja ihana vauva. Ajatukset tyssäsivät täysin hetkeen, jolloin lapsi asetetaan kapaloituna viereen. Mitä tässä nyt pitää tehdä ?

Pieni poika hamuili rinnalla väsymättä, minä ihmeissäni, miten niitä asentoja pitikään ottaa, miten piti tyynyt asetella. Minua ahdisti imetyksen tuoma hankaluus, kun ei vain saanut rauhassa laittaa rintaa lapsen suuhun ja olla. Piti olla hyvä asentoa, tyynyt aseteltuna oppikirjamaisesti, piti olla jos jonkinlaista nännirasvaa ja kumia. Lapsivuodeosastolla iäkkäämpi lastenhoitaja nappasi rinnastani kiinni ronskein ottein ja kädestä pitäen näytti miten paljon mm. nänniä pojan suussa pitää olla. Se jo yllätti, kun luulin, että vauvan pitää imeä pelkästään nännin päätä, sitä ”tuttiosaa” ja nyt ohjattiin että koko nännipiha pitää lähes tulkoon pojan suuhun tunkea. Silloin kävi heräämisen hetki imetyksen maailmaan.

Kotona lopetin tyynyjen kanssa hösäämisen vaan annoin itselleni luvan olla omanlaiseni äiti. Imetin poikaa eri asennoissa, missä sitä sillä hetkellä sattui olemaan. Vauvan siirsin pian perhepetiin nukkumaan, koska koin sen helpoimmaksi ratkaisuksi meille kaikille. Eihän eläimetkään pidä poikasiaan erossa emosta vaan ne nukkuvat tiiviisti emon kyljessä, tissi suussa. Maitoa tuli reilusti ja täysimetin häntä reilut 6 kuukautta, jonka jälkeen pikku hiljaa alkoi siirtyminen muun ruoan pariin.

Koin imetyksen voimakkaasti lähentävänä tekijänä minun ja poikani välillä. Lähelläolo, tunne siitä, että olen hänelle hyvin tärkeä ihminen loi vahvan pohjan meidän välille. Asenteeni imetystä kohtaan on aina ollut avoin, mennään päivä kerrallaan ilman stressiä.  Koska imetys lähti sujumaan helposti, päätin, että rinnasta vierottaminen menee lapsen ehdoilla ja lopulta huomasin imettäväni taaperoa tai kahta lasta, tandem-imetystä.

Kaikkia kolmea lastani olen imettänyt 2 vuotta ja kuopuksen synnyttyä maaliskuussa 2000 luovutin 4 kuukauden ajan äidinmaitoa Etelä-Karjalan keskussairaalan keskolaan. Ensin imetin oman, lähes 5kg syntyessään painaneen jässikän ja lopuksi otin talteen ylimääräisen maidon, jota lähetin kaikkiaan reilu toistasataa litraa. Koin tärkeänä auttaa myös muiden vauvoja, koska itselläni maitoa tuli yli tarpeen. Kolme kertaa viikossa menin aamuisin lasten kanssa viemään lähtevät maitolaatikot matkahuoltoon ja monesti esikoinen huusi linja-auton perään ”Hyvää ruokahalua vauvat !”

<3 Kati

Recommended Posts