fbpx

Imetyksen ilot ja surut

Imetys on onnistuessaan ihana asia, maailman luonnollisin ja helpoin tapa ruokkia omaa lastaan. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, eikä kaikkien perheiden kohdalla edes mahdollista. Varmastikin liki jokaisen imettävän tai imettäneen äidin imetysmatkalle on osunut edes jonkinlainen imetysongelma, on se sitten suurempi tai pienempi. Imuoteongelmat, rintaraivarit, rinnan hylkiminen tai rintatulehdus: lista on pitkä. Joskus ongelma voi kasvaa niin suureksi ja vaikeaksi, että siitä selviytyminen on mahdotonta varsinkin omin konstein, ja se saattaa ajaa perheen vastentahtoiseen päätökseen siirtyä korvikeruokintaan osittain tai kokonaan.

Tukea ja apua imetykseen voi saada niin omasta neuvolasta kuin lähimmästä imetystukiryhmästäkin ja joskus tietysti myös omasta ystäväpiiristä. Ongelmien kanssa ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa yksin, sillä joskus suurelta tuntuvaan ongelmaan voikin olla aivan helppo ratkaisu, mikä ei vain tule itselle mieleen silloin, kun vauva huutaa raivoissaan nälkäänsä ja itsellä valuu hiki ohimoa pitkin. Ulkopuolinen voi nähdä myös tilanteessa jotain sellaista, mitä itse ei ole tullut huomanneeksi esimerkiksi imetysasennossa tai vauvan imuotteessa. Myös me täällä Perhe-Artella autamme mielellämme kaikenlaisissa imetysongelmissa. Jokainen kätilöistämme on käynyt imetysohjaaja-koulutuksen ja myös omakohtaista imetyskokemusta löytyy meiltä kaikilta useamman vuoden ajalta.

Suomessa suurin osa synnyttäneistä äideistä kotiutuu sairaalasta täysimettäen, mutta viralliseen kuuden kuukauden (vähintään 4kk) täysimetyssuositukseen pääsee vain harva. Ainakin osasyynä tähän on puutteellinen imetysohjaus neuvoloissa, koska kaikilla neuvolan terveydenhoitajilla ei ole tarvittavaa imetyskoulutusta. Laadukas imetysohjaus alkaa jo raskausaikana äitiysneuvolassa perheen yksilöllisiä toiveita ja tarpeita kunnioittaen, ja jatkuu vauvan synnyttyä niin kauan kuin lasta imetetään. Jokaisella perheellä tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet tasalaatuiseen imetysohjaukseen, tai tarvittaessa pulloruokinnan ohjaukseen ja tukemiseen. Useat synnytyssairaalat havittelevat WHO:n Vauvamyönteisyysohjelman sertifikaattia, ja tästä ollaan suunnittelemassa omaa ohjelmaa myös neuvoloihin, millä pyrittäisiin takaamaan imetysohjauksen laatu ja tasapuolisuus.

Aiheena imetys on sellainen, mikä nostattaa äideissä voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Netistä löytyy lukemattomia keskusteluja imetysongelmista, imetyksen positiivisista ja negatiivisista puolista, imetyksen kestosta ynnä monesta muusta imetysaiheesta. Tunteet kuohahtavat helposti pintaan, kun keskustelussa käsitellään aihetta, mikä on itselle erityisen henkilökohtainen tai arka. Ja kuten muissakin aiheissa, voi imetyskeskusteluihinkin netissä kommentoida nimettömyyden tai nimimerkin turvin tavalla, jota ei ehkä kasvotusten tulisi käyttäneeksi. Olemme monesti useiden kollegoideni kanssa pohtineet, mikä imetyksessä saa aikaan niin suuria tunteita. Toki vastikään synnyttänyt äiti on hormoniensa vallassa ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu herkästi vuoren kokoiselta, ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Ja useimmiten imetyksen aloittaminen etenkin ensisynnyttäjillä voi olla haasteellista ja ihmeellistä kaiken uuden keskellä, kun yhtäkkiä kahdesta onkin tullut kolme ja maailma on mullistunut aivan täysin. Niissä hetkissä myös meidän ammattilaisten täytyy osata ja ymmärtää valita sanamme tarkoin, jotta emme epähuomiossa lähettäisi vääriä signaaleja tuoreille vanhemmille.

Mutta kaikesta huolimatta imetys on ihanaa, ainutlaatuista ja vauvalle ravinnon lisäksi niin paljon muutakin, lämpöä, läheisyyttä ja turvaa, tuttuja ääniä ja tuoksuja!

Syysterveisin, Sanna

Recent Posts